Caesarsalaatti

Kuva ei tee oikeutta tälle herkulliselle salaatille. Kaupan valmiit leipäkrutongit voi tämän jälkeen unohtaa, sillä itse tehdyt ovat vaan niin paljon herkullisempia!

Caesarsalaatti

roomansalaattia

parmesanlastuja

vaaleaa ja tummaa leipää

valkosipulia

öljyä (ja voita)

timjamia

suolaa ja pippuria

Kastike

kaksi kananmunankeltuaista

1 pieni valkosipulin kynsi

Worcester-kastiketta

1-3 anjovisfilettä

0,5-1 sitruunan mehu

suolaa ja pippuria
0,5- 1 dl oliivi- tai rypsiöljyä

Leikkaa leivät kuutioiksi ja valkosipulinkynnet muutamaan palaan. Kuumenna öljy-voiseos, lisää valkosipulit ja leipäkuutiot. Sekoita muutaman kerran paistamisen aikana. Lisää kuivattua timjamia, suolaa ja pippuria. Nosta leipäkuutiot talouspaperin päälle.

Kastiketta varten erottele keltuaiset ja lisää niiden joukkoon hienonnettu valkosipuli, muutamia tippoja Worcester-kastiketta (kokeilemalla löydät sopivan määrän), anjovisfileet, sitruunan mehu, suola ja pippuri. Surauta sauvasekoittimella kunnolla sekaisin. Kaada öljy joukkoon ohuena nauhana koko ajan sauvasekoittimella sekoittaen. 

Revi roomansalaatti kulhoon tai suoraan lautasille. Lisää kastike, leipäkrutongit ja parmesanlastut.  

Aglio, olio e prezzemolo

Arjen pelastusreseptimme, "mitä tehdään kun kaapissa ei ole mitään" -pasta. Aglio=valkosipuli, olio=öljy, prezzemolo=persilja. Kaikki kolme yhdessä pastassa=taivaallista pikaruokaa. Alkuperäinen resepti on Saku Tuomisen et al. Aglio & Olio -kirjasta, josta on muodostunut yhdessä Tuomisen Basta!- ja Pizze -kirjojen kanssa ainakin tällaisen italialaiseen ruokaan tykästyneen talouden perusteos.

Aglio, olio e prezzemolo

spagettia

oliiviöljyä

valkosipulia

kuivattua chiliä tai chilirouhetta

tuoretta persiljaa

parmesan- ja/tai pecorinoraastetta

suolaa ja pippuria 

Keitä iso kattilallinen vettä. Lisää veteen riittävästi suolaa. Käytä ajastinta apuna, jotta pastasta ei tule ylikypsää.

Hienonna valkosipulinkynnet ja persilja, raasta parmesanjuusto.

Kuumenna oliiviöljy isolla paistinpannulla. Lisää valkosipulisilppu ja chilirouhe (tai murennetut kuivatut chilit) öljyyn. Varo, ettei öljystä tule liian kuumaa, sillä silloin valkosipulisilppu palaa hetkessä ja muuttuu kitkerän makuiseksi.

Valuta pasta ja kaada mausteöljyn joukkoon. Sekoita kunnolla, mausta suolalla ja pippurilla. Lisää suurin osa persiljasilpusta. 

Annostele pasta lautasille, ripottele päälle parmesanraaste, loput persiljasilpusta ja tarvittaessa vähän vielä hyvää oliiviöljyä. Nauti välittömästi.

Tästä peruspohjasta on helppo tehdä lukemattomia muunnelmia, joista pari suosikkiamme laitan varmasti talteen tänne blogiinkin. 

Mustikkamojitot

Perinteisiin drinkkeihin saa uusia ulottuvuuksia maustamalla niitä esimerkiksi marjoilla. Niin teimme kesäloman aloittaneessa gin tonicissa, joka sai lisämakua vadelmista. Kesäloman päätösdrinkki oli mojito, joka maustettiin mökin pihasta poimituilla mustikoilla. Ja mökillä kun oltiin, ei jäämurskan tekemiseen ollut apuvälineitä (eikä intoa), joten jääpalat jäätyivät lasiin ihan kokonaisina. Minttukin poimittiin omasta pihasta, josta se kesän jälkeen siirrettiin ruukkuineen päivineen kotipihalle. Se ei ollut kylmemmistä ilmoista moksiskaan ennen uuden vuoden pakkasia. Seuraavaksi koebaarimme listalla taitaa olla inkiväärimojito, jollainen vei melkein kieleni mennessään kesällä Viron reissulla. 

Mustikkamojito

vaaleaa rommia

limelohkoja

mintunlehtiä

(ruoko)sokeria

mustikoita

jäämurskaa tai jäitä

soodavettä

Pese limen kuori hyvin. Murskaa muutama limelohko ja pari teelusikallista sokeria lasissa. Lisää mintun lehtiä ja mustikoita ja murskaa niitä kevyesti. Lisää rommi (n. 4 cl/annos) ja sekoita. Lisää jäämurska ja täytä lasi soodavedellä. Koristele mustikoilla.