23. toukokuuta 2016

Falafelit

Valmisfalafelien valikoimat ovat kaupoissa huonontuneet, joten jo tovin olen aina silloin tällöin kantanut kikherneitä kaupasta ja kokeillut falafeleja useammalla eri reseptillä ja valmistustavalla. Helppoudessaan uunikypsennys on vienyt voiton, sillä uppopaistaminen ei ole lempipuuhaani ja pannulla paistaminen vaatii hellan vieressä seisomista (liian) pitkään. Uunissa falafelien kuoresta tulee myös mielestäni paras, sopivan pehmeä.

Yhden kerran olen kokeillut liottaa kikherneet itse, mutta niin paljon ennakointia vaativa kokkaus sopii harvoin meidän keittiöön. Käyttövalmiit luomukikherneet ajavat asiansa oikein hyvin. 

Tässä versiossa mantelit päätyivät falafelmassaan korvaamaan seesaminsiemenet hieman yllättäen kun en halunnut heittää lampaalle tehtyä mantelirouheen loppua pois. Rouheessa oli hienonnettuja kuorellisia manteleita ja jauhettuja korianterin siemeniä, jotka oli paahdettu kuivalla pannulla ja maustettua suolalla. Mantelit sopivat falafeleihin yllättävän hyvin ja antoivat niihin hyvän rakenteen.

Yleensä falafelit päätyvät meillä pitaleipien täytteeksi, mutta tällä kertaa niiden kanssa tarjottiin sitruunalla ja kurkumalla maustettua couscousia sekä kahta jogurttikastiketta, joista toisessa oli minttua ja korianteria ja toisessa harissatahnaa ja hiukan majoneesia. Salaatiksi tein shirazia, jossa on kurkkua, tomaattia, punasipulia, granaattiomenan siemeniä ja mausteena limeä, minttua, öljyä, sumakkijauhetta, suolaa ja pippuria.






Falafelit


2 prk (580 g) käyttövalmiita kikherneitä
1 iso sipuli
3 valkosipulinkynttä
2 tl jauhettua juustokuminaa
1-2 tl kurkumaa
1 tl kanelia
1 tl paprikajauhetta
0,5-1 tl kuivattua minttua
(ripaus chilijauhetta)
0,5 dl kuorellisia manteleita tai 1 rkl seesaminsiemeniä
nippu tuoretta korianteria
nippu tuoretta persiljaa
suolaa ja pippuria
1-2 kananmunaa
suolaa ja pippuria
öljyä paistamiseen


Pilko sipulit ja valkosipulit. Kuullota sipulisilppua öljyssä hetki, lisää valkosipuli, juustokumina, kurkuma, kaneli, paprikajauhe ja halutessasi chilijauhe. Paista hetken aikaa, mutta varo, ettei valkosipuli pala.

Valuta kikherneet ja survo ne esimerkiksi sauvasekoittimella suhteellisen tasaiseksi massaksi. Lisää sipuliseos kikherneiden joukkoon. Silppua korianteri ja persilja ja lisää silppu, kuivattu minttu sekä suolaa ja pippuria massan joukkoon. Halutessasi falafeleihin enemmän purutuntumaa, lisää joukkoon pieneksi rouhittuja manteleita tai seesaminsiemeniä. Sekoita.

Lisää ensin yksi kananmuna ja tarvittaessa toinen, jos massa tuntuu liian kuivalta tai irtonaiselta. Pyöritä massasta pyöryköitä ja aseta ne leivinpaperin päälle uunipellille. Voitele falafelit öljyllä ja paista 200 asteessa 15 minuuttia.






15. huhtikuuta 2016

Paistettua siikaa piimäkastikkeessa

Piimä on kuulemma nykyään trendijuoma. Sitä nautitaan paitsi sellaisenaan, myös drinkeissä ja kastikkeissa. Törmäsimme piimäkastikkeeseen ensimmäisen kerran noin vuosi sitten  turkulaisen Kaskis-ravintolan tolkuttoman hyvässä kala-annoksessa ja kun piimän ja kalan yhdistelmä tuli eteen uudestaan Glorian Ruoka & Viinin reseptissä, piti lähteä piimäkaupoille. En kuitenkaan muistanut ostaa kaikkia alkuperäisen reseptin raaka-aineita ja siksi esimerkiksi auringonkukansiemenet korvattiin kaapista löytyneillä pinjansiemenillä.

Tämä oli ihanan kesäinen annos ja vei ainakin tällaisen kalaa ja kirpeitä makuja rakastavan syöjän kielen mennessään. Jos annoksesta haluaisi ruokaisamman, maistuisi se varmasti hyvin esimerkiksi uusien perunoiden kanssa. Annoksesta riittää neljälle tai pieni alkupala-annos kahdeksalle.




Paistettua siikaa piimäkastikkeessa

2 siikafilettä
voita paistamiseen
suolaa ja mustapippuria

1 punasipuli
2 rkl sitruunamehua
1 rkl sokeria
0,5 tl suolaa
1 kurkku
2 rkl pinjansiemeniä

Piimäkastike

sitruunan kuori raastettuna
1 rkl sitruunamehua
5 dl piimää
1 tl fenkolinsiemeniä
1 tl sokeria
vajaa teelusikallinen suolaa
ripaus mustapippuria

Tilliöljy

0,5 dl tilliä
0,5 dl oliiviöljyä
0,5 tl suolaa
ripaus sokeria


Survo tilli morttelissa ja sekoita joukkoon muut tilliöljyn aineet. Varaa muutama tillinoksa annosten koristeluun. Anna öljyn maustua vähintään puoli tuntia. 

Pese sitruuna. Raasta sen keltainen kuori. Sekoita piimän joukkoon sitruunaraaste ja -mehu sekä morttelissa murskatut fenkolinsiemenet. Mausta sokerilla, suolalla ja rouhaise myllystä mustapippuria.

Leikka kuorittu punasipuli renkaiksi tai puolikkaiksi renkaiksi. Sekoita kulhossa sipulirenkaat, sitruunanmehu, sokeri ja suola. Anna seistä välillä sekoittaen noin 15 minuuttia. Huuhtele tämän jälkeen sipulit siivilässä kylmän veden alla. Älä käytä sipuleista irronnutta nestettä.

Leikkaa kurkku julienne-tapaan eli ohuiksi suikaleiksi. Apuna voi käyttää myös kuorimaveistä. Älä käytä kurkun siemenosaa.

Paahda siemenet kuumalla kuivalla pannulla.

Leikkaa siikafileet neljään osaan. Paista palat voissa. Mausta suolalla ja pippurilla.

Laita syvän lautasen pohjalle piimälientä ja kasaa päälle kurkut, sipulit, kalat ja siemenet. Koristele tilliöljyllä ja tillinoksalla.

Annokseen voisi käyttää lisäksi pieniä versoja, babypinaattia tai ituja.






2. huhtikuuta 2016

Raparperijuustokakku

Viimeistään nyt oli aika käydä Operaatio Pakastimen Tyhjennys kimppuun. Marjat on helppo käyttää smoothieihin tai marjarahkoihin, sienet kastikkeisiin, risottoon ja piirakoihin, mutta raparperi onkin kinkkisempi. Aina ei viitsisi tehdä raparperipiirakkaa ja kiisselit eivät maistu, joten lähdin hakemaan inspiraatiota G. Ooglelta. Hän ohjasi minut Kinuskikissan pakeille ja operaation pelastajaksi valikoitui kesäinen raparperijuustokakku, jossa kohtaavat parhaat kaverit raparperi, mansikka ja valkosuklaa. Kauppoihin olivat juuri sopivasti ilmestyneet tarjoukseen isot laatikolliset espanjalaisia mansikoita, jotka yllättivät makeudellaan.

Tämä kakku meni heittämällä meidän keittiötermein jatkoon!




Raparperijuustokakku


Pohja
200 g Digestive-keksejä
75 g voita tai margariinia


Täyte
500 g raparperia
2,5 dl sokeria
0,5 dl maizenaa
5 liivatelehteä
2 dl kermaa
2  tl vaniljasokeria
200 g valkosuklaata
2 kananmunan valkuaista
200 g maustamatonta tuorejuustoa
2 rkl sitruunamehua
1 rkl vettä

Päälle mansikoita


Pilko raparperit ja laita ne kattilaan sokerin kanssa. Jos käytät tuoretta raparperia, voit kuoria kuoren pois jos se on kovin paksu. Pakasteraparperit sulatin ensin ja huuhtelin kylmän veden alla. Keitä noin 5 minuuttia, kunnes raparperit ovat pehmeitä. Ota noin puoli desiä raparperikiisselin nestettä kattilasta ja sekoita maizena nesteeseen. Omasta kiisselistäni tämä ei onnistunut, joten liuotin maizenan puoleen desiin vettä. Sekoita suurus kiisselin joukkoon ja keitä vielä minuutin verran. Jäähdytä kiisseli.

Laita liivatelehdet kylmään veteen. Vuoraa irtopohjavuoan (halkaisija 24 cm) pohja leivinpaperilla. Murskaa keksit ja sekoita keksien joukkoon sulatettu voi. Painele keksimuru tasaisesti vuoan pohjalle ja laita vuoka jääkaappiin odottamaan.

 Vaahdota kerma ja mausta se vaniljasokerilla. Vaahdota myös valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Vaahdon pitää pysyä kulhossa kun käännät sen ylösalaisin. 

Sulata valkosuklaa vesihauteessa tai varovasti mikrossa välillä sekoitellen. Sekoita sulatettu suklaa notkistetun tuorejuuston joukkoon tai oikaise kuten minä ja vatkaa notkistettu tuorejuusto varovasti kermavaahdon joukkoon ja lisää valkosuklaa. Sekoita valkuaisvaahto joukkoon varovasti käännellen. Sekoita joukkoon myös jäähtynyt raparperikiisseli.

Laita kattilaan kiehumaan sitruunamehu ja vesi. Purista liivatelehdistä vesi pois ja sulata ne sitruunamehun joukkoon. Valuta mehu ohuena nauhana täytteen joukkoon samalla varovasti täytettä vatkaten.

Kaada täyte vuokaan ja anna hyytyä jääkaapissa vähintään 3-4 tuntia tai yön yli. Koristele viipaloiduilla mansikoilla ja mintun tai sitruunamelissan lehdillä. Jos kakkua täytyy kuljettaa, voi mansikat lisätä hieman hyytyneen täytteen päälle, mutta tällöin kakku kannattaa tehdä samana päivänä kun se syödään.





29. maaliskuuta 2016

Juustokakkuleivokset

Pääsiäisen kokeiluja, osa 2. Suklaapossun blogissa kehuttiin monilla ylisanoilla tämän reseptin mukaan tehtyä sitruunajuustokakkua, joten otin sen testattavaksi etenkin kun kakun pohjaan sai upotettua Marie-keksejä, jotka eivät jostain kumman syystä häviä kaapista samalla tavalla itsekseen niin kuin muut herkut. En halunnut tehdä yhtä isoa kakkua, joten kaivoin kaapista pieniä silikonivuokia ja askartelin kakkuleivokset niihin. Vuokien pohjalle laitoin pohjan muotoisen palan leivinpaperia, jotta leivokset saa helpommin muoteista ulos. Täyte on kivan pehmeää, siihen kun ei tule liivatetta, mutta pienissä vuoissa olisi varmasti toiminut paremmin liivatteella jämäköitetty juustomassa, sillä leivosten saaminen siististi ulos vuoista ei ollut kovin helppoa. Myös pohja mureni helposti, joten note to self: Tämä kakku kannattaa tehdä ihan suosiolla irtopohjavuokaan.

Makua saa kivasti säädettyä sitruunan ja sokerin suhdetta muuttamalla, mutta seuraavan kerran kokeilen pohjaan joko paahdettua valkosuklaata tai vaihdan Marie-keksit joihinkin maukkaampiin kekseihin.





Juustokakkuleivokset


Pohja
15 Marie-keksiä
75 g valkosuklaata

Täyte
2,5 dl kermaa
400 g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl sokeria
1 (luomu)sitruunan raastettu kuori
1 sitruunan mehu


Vuoraa irtopohjavuoan (halk. 20cm) pohja leivinpaperilla ja voitele reunat. Murusta keksit monitoimikoneella tai jos sellaista ei ole, nuijimalla esimerkiksi lihanuijalla tai morttelin survimella. Sulata valkosuklaa varovasti mikrossa välillä sekoitellen tai vesihauteessa. Sekoita keksimurut ja valkosuklaa keskenään, kaada massa kakkuvuokaan ja painele tasaiseksi.

Pese sitruuna ja raasta sen kuoresta keltainen osa hienoksi. Purista sitruunan mehu. Vatkaa kerma vaahdoksi. Vatkaa kermavaahdon joukkoon notkistettu tuorejuusto, sokeri, sitruunan kuori ja mehu. Lisää ensin vain osa sokerista, maista ja lisää sokeria maun mukaan. Kaada täyte vuokaan ja peitä kelmulla. Anna hyytyä jääkaapissa yön yli. Ennen kuin poistat vuoan reunuksen, irrota kakku reunuksesta vetämällä kuumaan veteen kastettua veistä varovasti kakun ja reunan välissä.










28. maaliskuuta 2016

Rapeakuoriset sämpylät

Nyt kun pääsiäisen aikaan oli vapaata monta päivää putkeen, olen linnoittautunut keittiöön kippojen, kuppien ja kattiloiden keskelle kokeilemaan kaikkea uutta. Sunnuntaiaamuna koevuorossa olivat sämpylät, joihin en ole tätä ennen onnistunut löytämään hyvää reseptiä. Inhoan pulla- ja sämpylätaikinoiden vaivaamista, sillä se homma menee aina ali tai yli, ei oikein koskaan kohdalleen. Siksi leivän leipominen on meillä rajoittunut melkeinpä vain pataleipään, jota ei tarvitse vaivata ja tässäkin reseptissä huomio kiinnittyi heti taikinan vähäiseen vaivaamiseen ja yhteen nostatukseen. Reseptin olen napannut joskus talteen Facebookissa jaetun linkin takaa, jonka olen sittemmin jo hävittänyt. Onneksi resepti tuli sentään kirjoitettua talteen! 

Tällä ohjeella sämpylöistä tuli kauniita, mutta mikä parasta, myös herkullisia ja rakennekin oli kohdallaan: rapea kuori ja pehmeä, mutta hiukan sitkeä sisus. Bonuksena kodissa leijailee ihana vastapaistetun leivän tuoksu eikä mikään ole niin hyvää kuin uunituore leipä!







Rapeakuoriset sämpylät


5 dl vettä
1 dl maitoa
25 g tuorehiivaa
2 tl suolaa
1 rkl hunajaa tai sokeria
12,5 dl vehnäjauhoja (osan voi korvata muilla jauhoilla)


Lämmitä vesi ja maito kädenlämpöiseksi. Murenna leivontakulhon pohjalle tuorehiiva ja lisää suola sekä hunaja. Kaada pieni osa lämmitetystä nesteestä kulhoon ja sekoita, kunnes hiiva liukenee. Lisää loppu neste. Sekoita jauhot joukkoon muutamassa erässä. 

Vaivaa taikinaa käsin hetken aikaa. Taikinan kuuluu olla kohtuullisen löysää. Lopeta vaivaaminen kun taikina melkein irtoaa käsistä ja kulhon reunoista, mutta ei ihan. Ripottele päälle hieman vehnäjauhoja ja anna taikinan kohota liinan alla vedolta suojassa noin 1,5 tuntia.

Kuumenna uuni 250 asteeseen. Ripottele pöydälle vehnäjauhoja ja kaada taikina varovasti jauhojen päälle. Sirottele vehnäjauhoja myös taikinan päälle. Taikinaa ei saa enää vaivata, vain hellästi taputella muotoonsa. 

Leikka taikina 2-3 suikaleeksi ja suikaleet vielä haluamasi kokoisiksi sämpylöiksi. Näitä sämpylöitä ei pyöritellä muotoonsa vaan niiden rustiikkinen ulkomuoto tulee juuri siitä, että taikinapaloille ei tehdä leikkaamisen jälkeen mitään. 

Nosta sämpylät leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja paista noin 20 minuuttia. Tästä taikinasta tuli 15 sämpylää, jotka paistoin kahdella uunipellillä. Kiertoilmauunissa meni kaksi peltiä samaan aikaan, mutta ilman kiertoilmaa paista yksi pelti kerrallaan.

Anna sämpylöiden jäähtyä ilman leivinliinaa, jotta kuori ei pehmene.


Korvasin jauhoista noin kaksi desiä ruisjauhoilla, mikä toi mukavasti syvyyttä makuun. Taikina soveltuisi varmasti hyvin myös patonkeihin.


14. helmikuuta 2016

Rapupihvit sitruunaruohomajoneesilla

Hyvää ystävänpäivää! Tämän reseptin merkkasin Glorian ruoka & viini -lehdestä heti kun sen luin, mutta kesti useamman viikon ennen kuin ehdin kokeilla. Ja kyllä kannatti kokeilla, nam! Lehdessä pihvien lisukkeena oli hyvin samankaltainen papaijasalaatti kuin mitä itse teen ja luotinkin lisukkeessa omaan reseptiini.

Tein samalla kertaa rapupihveistä myös tofuversion niin, että sotkin kulhossa ensin sipulit, chilin, korianterin ja mausteet ja jaoin seoksen kahteen kulhoon. Toiseen laitoin yhden paketillisen hienonnettua tofua ja toiseen noin 250 g hienonnettuja katkarapuja. Lisäsin kumpaankin yhden kananmunan ja vajaan desin maissitärkkelystä. Kananmunaa tuli siis suhteessa enemmän kuin alla olevassa reseptissä, mutta kananmunien määrä kannattaa muutenkin katsoa aina tapauskohtaisesti, sillä joskus niitä voi tarvita pihvien kasassa pysymiseen enemmän kuin reseptissä on.




Rapupihvit


500 g kuorittuja katkarapuja 
tai
2 pkt (600 g) kylmäsavutofua

3 kevätsipulia
1-2 valkosipulinkynttä
1 punainen chili
2-3 rkl tuoretta korianteria
2 rkl riisiviinietikkaa
3 tl kalakastiketta
2-3 tl tuoretta sitruunaruohoa tai 1 tl sitruunaruohotahnaa
1 tl ruokosokeria
1 kananmuna
0,5-1 dl maissitärkkelystä (Maizena)

Sulata katkaravut ja valuta ne hyvin. Purista ylimääräistä nestettä pois. Hienonna katkaravut.

Hienonna kevätsipuli, valkosipuli, chili ja korianteri ja sekoita ne katkarapusilpun kanssa. Lisää joukkoon loput aineet ja sekoita hyvin.

Paista pihvit lettupannulla noin minuutti per puoli. Pihvit onnistuvat myös isolla paistinpannulla. Nosta tällöin 1-2 rkl massaa pannulle, litistä ja muotoile lastalla tai lusikalla. Aluksi kannattaa paistaa yksi pieni koepihvi, jotta saat tarkistettua maun ja tarvittaessa säädettyä sitä. Itse säädin makua pienellä lorauksella scirachaa, sillä käyttämäni tuore chili osoittautui koepaistossa varsin miedoksi yksilöksi.

Katkaravut voi hyvin korvata tofulla. Tällöin hienonna tofu ensin veitsellä pieneksi ja sen jälkeen vielä kulhossa käsin ihan hienojakoiseksi massaksi. 

Tarjoile sitruunaruohomajoneesin kanssa:

Sitruunaruohomajoneesi

1,5 dl majoneesia 
(osan voi korvata turkkilaisella jogurtilla tai kermaviilillä)
2 rkl limen mehua
2 tl sitruunaruohotahnaa

Sekoita kaikki aineet keskenään ja anna maustua jääkaapissa sillä aikaa kun teet pihvit.





11. helmikuuta 2016

Aasialainen nuudelisalaatti


Aasialainen nuudelisalaatti


1 kurkku
1 papaija tai 1/2 cantaloupemeloni
kirsikkatomaatteja
kevätsipulia
125 g riisinuudeleita
1 pkt (kylmäsavu)tofua, vaihtoehtoisesti kanaa tai katkarapuja
suolapähkinöitä
tuoretta korianteria
tuoretta babypinaattia, salaattia

Kastike

2 valkosipulin kynttä
pieni pala inkivääriä
1 tuore chili
1-2 limen mehu
1-2 tl palmu- tai kookossokeria
3-4 rkl kalakastiketta


Kuori kurkku, halkaise ja poista keskiosasta siemenet lusikalla. Poista papaijasta tai melonista siemenet ja kuori. Suikaloi kurkku ja papaija ohuiksi, noin 5 cm:n pituisiksi suikaleiksi. Halkaise pestyt kirsikkatomaatit. Leikkaa kevätsipuli ohuiksi siivuiksi. Sekoita kulhossa.

Kuutioi tofu ja halutessasi paista sitä hetki pannulla. Tofun voi korvata hyvin esimerkiksi paistetuilla kanapaloilla tai katkaravuilla. Viimeksi tarjoilin salaatin näiden mielettömän hyvien rapupihvien kanssa.

Keitä nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan ja huuhtele lopuksi siivilässä kylmällä vedellä. Jos haluat helpottaa salaatin syömistä, pilko nuudeleita saksilla hieman pienemmiksi.

Kastiketta varten hienonna valkosipuli ja kuorittu inkivääri ja murskaa niitä morttelissa. Lisää chilisilppua maun mukaan ja murskaa. Halutessasi poista chilistä siemenet ennen hienontamista. Lisää mortteliin limenmehu, sokeri ja kalakastike. Maista ja säädä maut ennen kastikkeen lisäämistä salaatin joukkoon.

Sekoita kastike hyvin salaatin joukkoon, lisää suolapähkinät ja korianterisilppu. Tarjoile salaattipedillä.

7. helmikuuta 2016

Uunikuivatut tomaatit

Kun nämä tomaatit yhdistää eniten käyttämäämme arjen pelastusruokaan, Alio, olio & prezzemoloon, syntyy meidän arjen pelastuspasta nro 2. Toki nämä herkkupalat pitää tehdä etukäteen, mutta kun niitä kerran on tehnyt, valmistuu ruoka nopeasti. Tai siis valmistuu siinä tapauksessa, ettei joku herkkusuu ole käynyt napostelemassa kulhoa tyhjäksi...





Uunikuivatut tomaatit


2 rasiaa kirsikka- tai kirsikkaluumutomaatteja
suolaa
mustapippuria myllystä
oliiviöljyä


Halkaise pestyt tomaatit ja levitä ne leikkauspinta ylöspäin uunipellille leivinpaperin päälle. Pirskota päälle vähän oliiviöljyä ja mausta suolalla ja pippurilla.

Paista 80-100 asteessa kahdesta neljään tuntia. Tomaateista kuuluu haihtua neste, mutta tarkkaile, etteivät ne pala.

Käytä pastan tai esimerkiksi salaatin joukossa.



6. helmikuuta 2016

Tupaantuliaisten menu

Ystävien kanssa illan viettäminen ja juhlien järjestäminen ovat mukavaa puuhaa, mutta tarjottavien keksiminen on melkoinen päänvaiva. Sitä haluaa itse päästä helpolla niin, ettei enää juhlien aikana tarvitse tehdä tarjoilujen eteen paljoakaan. Kylmätilaa on rajallisesti, mutta toisaalta isolle porukalle lämpimän ruuan tarjoilu on haastavaa. Jotain uuttakin olisi kiva kokeilla, mutta uskaltaako? Pitäisikö ruokiin valita jokin teema? Vieraiden allergioissa ja ruokavalioissa on niissäkin oma miettimisensä. Onko kaikille tarpeeksi erilaisia vaihtoehtoja?

Päädyimme sekoittamaan uusia kokeiluja ja tuttuja, hyväksi todettuja ruokia. Kreikkalainen perunasalaatti ja caesarsalaatti on testattu niin moneen kertaan, että niiden onnistumiseen saattoi luottaa, mutta gazpachon ensimmäisestä erästä tuli niin järkyttävän väristä, ettei sitä olisi kehdannut tarjota kenellekään eikä makukaan ollut ihan kohdillaan. Poromoussesta puolestaan tuli ensin ihan liian juoksevaa. Tässä kohdassa valmistauduimme jo henkisesti tilaamaan ison kasan pizzoja Pizzariumista... Mousse saatiin kuitenkin korjattua lisäämällä siihen tuorejuustoa ja gazpachon toinen erä onnistui erinomaisesti kun vaihdoimme balsamicon punaviinietikkaan, tölkkitomaatit tuoreisiin ja säädimme mausteita. 

Suurin taistelu käytiin juhlia edeltävällä viikolla macaronleivosten, leipurin ja uuden uunin välillä. Olen tehnyt macaronleivoksia ihan onnistuneesti aikaisemmin niin ranskalaisella kuin italialaisellakin tavalla, mutta nyt ei tahtonut onnistua kumpikaan. Joko kuoret ruskettuivat liikaa, olivat onttoja, levisivät ja/tai jäivät leivinpaperiin kiinni. Luin leivontablogeista kaikki löytämäni vinkkivitoset, mutta homma ei vaan onnistunut. Kolmannen erän jälkeen löin patakintaat lopullisesti tiskiin, mutta minut tsempattiin kokeilemaan vielä kerran, koska tappioon ei voi lopettaa. Onneksi, sillä viimeinen erä onnistui niin, että siitä sai kasattua tarjottavaakin, vaikka leivosten kuorista osa pullistuikin uunissa liikaa. Kirjoitan tämän taistelun muistiin tänne blogiin, jotta muistan tulevaisuudessa olla tarjoamatta macaroneja juhlissa.


Tupaantuliaisten vol. 1 menu


Alkumaljana Anna de Codorníu Cava Brut -kuohuviini

Gazpachoshotti
Blinipannukakku lämminsavulohella, mädillä ja smetanalla (tein Soppa365:n reseptillä)
Kasvissyöjille blinipannukakku sienisalaatilla
Saaristolaisleipäset poromoussella
Saaristolaisleipää tuorejuustolla

Valkosuklaa-puolukkamuffinssit
Macaronleivokset mangositruunatäytteellä


Valkoviininä Montalto Cataratto Viognier
Punaviininä Barone Montalto Nero d'Avola Collezione di Famiglia Passivento
Jälkiruuan kanssa kahvia ja Blossan 2015 Earl Grey -glögiä




Osa resepteistä löytyykin jo täältä blogista, mutta uusista kokeiluista ei ehditty juhlapäivänä napata valokuvia. Niiden reseptit päätynevät tänne ehkä myöhemmin jos vielä joskus teemme samoja ruokia uudestaan.

Tämä menu toimi hyvin ja oli isäntäparillekin kohtuullisen vaivaton itse juhlapäivänä. Macaronit (sen viimeisen onnistuneen erän) tein edellisenä iltana, sillä täytetyt macaronit säilyvät hyvin jääkaapissa. Muffinssit leivoin aamupäivällä. Gazpachon, pannukakun ja poroleipäset teimme niin ikään etukäteen valmiiksi jääkaappiin ja esille nostettaessa vain kaadoimme gazpachot laseihin ja koristelimme pannukakun. Myös perunat keitimme ja krutongit paistoimme etukäteen. Juuri ennen vieraiden saapumista teimme perunasalaatin kastikkeen tarjoilukulhojen pohjalle, surautimme caesarkastikkeen, pilkoimme salaatin ja heitimme hieman pehmenneet krutongit hetkeksi uuniin. Viimeisenä, vieraiden jo siemaillessa kuohuviiniä ja tehdessä tupatarkastusta, paistoimme perunat ja viimeistelimme perunasalaatin. Näin saimme sen tarjottua lämpimänä. 

Kaikki vaikuttivat löytävän pöydästä syötävää ja olimme itsekin ihan tyytyväisiä lopputulokseen. Petrattavaa jäi, vähän vielä tietenkin, mutta uskallamme varmasti kutsua isomman porukan kylään myös toistekin.

21. tammikuuta 2016

Caesarsalaatti

Kuva ei tee oikeutta tälle herkulliselle salaatille. Kaupan valmiit leipäkrutongit voi tämän jälkeen unohtaa, sillä itse tehdyt ovat vaan niin paljon herkullisempia!


Caesarsalaatti


roomansalaattia
parmesanlastuja
vaaleaa ja tummaa leipää
valkosipulia
öljyä (ja voita)
timjamia
suolaa ja pippuria


Kastike
kaksi kananmunankeltuaista
1 pieni valkosipulin kynsi
Worcester-kastiketta
1-3 anjovisfilettä
0,5-1 sitruunan mehu
suolaa ja pippuria
0,5- 1 dl oliivi- tai rypsiöljyä


Leikkaa leivät kuutioiksi ja valkosipulinkynnet muutamaan palaan. Kuumenna öljy-voiseos, lisää valkosipulit ja leipäkuutiot. Sekoita muutaman kerran paistamisen aikana. Lisää kuivattua timjamia, suolaa ja pippuria. Nosta leipäkuutiot talouspaperin päälle.

Kastiketta varten erottele keltuaiset ja lisää niiden joukkoon hienonnettu valkosipuli, muutamia tippoja Worcester-kastiketta (kokeilemalla löydät sopivan määrän), anjovisfileet, sitruunan mehu, suola ja pippuri. Surauta sauvasekoittimella kunnolla sekaisin. Kaada öljy joukkoon ohuena nauhana koko ajan sauvasekoittimella sekoittaen. 

Revi roomansalaatti kulhoon tai suoraan lautasille. Lisää kastike, leipäkrutongit ja parmesanlastut.  

6. tammikuuta 2016

Aglio, olio e prezzemolo

Arjen pelastusreseptimme, "mitä tehdään kun kaapissa ei ole mitään" -pasta. Aglio=valkosipuli, olio=öljy, prezzemolo=persilja. Kaikki kolme yhdessä pastassa=taivaallista pikaruokaa. Alkuperäinen resepti on Saku Tuomisen et al. Aglio & Olio -kirjasta, josta on muodostunut yhdessä Tuomisen Basta!- ja Pizze -kirjojen kanssa ainakin tällaisen italialaiseen ruokaan tykästyneen talouden perusteos.




Aglio, olio e prezzemolo


spagettia
oliiviöljyä
valkosipulia
kuivattua chiliä tai chilirouhetta
tuoretta persiljaa
parmesan- ja/tai pecorinoraastetta
suolaa ja pippuria 


Keitä iso kattilallinen vettä. Lisää veteen riittävästi suolaa. Käytä ajastinta apuna, jotta pastasta ei tule ylikypsää.

Hienonna valkosipulinkynnet ja persilja, raasta parmesanjuusto.

Kuumenna oliiviöljy isolla paistinpannulla. Lisää valkosipulisilppu ja chilirouhe (tai murennetut kuivatut chilit) öljyyn. Varo, ettei öljystä tule liian kuumaa, sillä silloin valkosipulisilppu palaa hetkessä ja muuttuu kitkerän makuiseksi.

Valuta pasta ja kaada mausteöljyn joukkoon. Sekoita kunnolla, mausta suolalla ja pippurilla. Lisää suurin osa persiljasilpusta. 

Annostele pasta lautasille, ripottele päälle parmesanraaste, loput persiljasilpusta ja tarvittaessa vähän vielä hyvää oliiviöljyä. Nauti välittömästi.


Tästä peruspohjasta on helppo tehdä lukemattomia muunnelmia, joista pari suosikkiamme laitan varmasti talteen tänne blogiinkin. 

Mustikkamojitot

Perinteisiin drinkkeihin saa uusia ulottuvuuksia maustamalla niitä esimerkiksi marjoilla. Niin teimme kesäloman aloittaneessa gin tonicissa, joka sai lisämakua vadelmista. Kesäloman päätösdrinkki oli mojito, joka maustettiin mökin pihasta poimituilla mustikoilla. Ja mökillä kun oltiin, ei jäämurskan tekemiseen ollut apuvälineitä (eikä intoa), joten jääpalat jäätyivät lasiin ihan kokonaisina. Minttukin poimittiin omasta pihasta, josta se kesän jälkeen siirrettiin ruukkuineen päivineen kotipihalle. Se ei ollut kylmemmistä ilmoista moksiskaan ennen uuden vuoden pakkasia. Seuraavaksi koebaarimme listalla taitaa olla inkiväärimojito, jollainen vei melkein kieleni mennessään kesällä Viron reissulla. 




Mustikkamojito

vaaleaa rommia
limelohkoja
mintunlehtiä
(ruoko)sokeria
mustikoita
jäämurskaa tai jäitä
soodavettä


Pese limen kuori hyvin. Murskaa muutama limelohko ja pari teelusikallista sokeria lasissa. Lisää mintun lehtiä ja mustikoita ja murskaa niitä kevyesti. Lisää rommi (n. 4 cl/annos) ja sekoita. Lisää jäämurska ja täytä lasi soodavedellä. Koristele mustikoilla.